Avaruussukkula Challengerin räjähdys

Challenger-sukkulan lento oli melkoinen mediatapahtuma, sillä sukkulan mukana oli Christa McAuliffe, presidentti Reaganin järjestämän kampanjan tuloksena valittu peruskoulun opettajatar. McAuliffen oli määrä olla ensimmäinen avaruuteen päässyt siviili. Yhdysvaltain ja myös kansainvälinen media seurasivat tapahtumaa tarkasti.

Tammikuun 28. päivänä 1986 laukaisupaikalla Morton-Thiokolia, kantoraketit valmistanutta firmaa, edustanut Allan J. McDonald oli huolestunut. Kantorakettien saumakohdissa käytetyt kumiset tiivisterenkaat kestivät todistetusti huonosti kylmää, ja ilma oli varsin kolea. Lähtö oli peruutettu jo aikaisemmin ilman kylmyyden vuoksi. McDonald kieltäytyi allekirjoittamasta suostumustaan sukkulan lähettämiseen.

Morton-Thiokolin insinööriosaston varatoimitusjohtaja Robert Lund oli samaa mieltä. Koko yhtiön varatoimitusjohtaja Jerald Mason oli kuitenkin huolissaan yhtiön imagosta neuvoteltaessa uutta sopimusta NASA:n kanssa. Hän sanoi Lundille kuuluisat sanansa: "Ota insinöörin hattu pois päästäsi ja pane tilalle johtajan hattu." Yhtiön johtoporras äänesti ja päätyi siihen lopputulokseen, ettei tiivistettä voitu osoittaa turvallisuusriskiksi.

Klo 11:38 samana aamupäivänä Challenger nousi maasta. Puoli sekuntia rakettien sytytyksen jälkeen työntyi oikeanpuoleisen apuraketin yhdestä saumasta ensin valkoista ja sitten mustaa savua. 59 sekuntia myöhemmin liekki tuli saumasta läpi ja poltti poikki apuraketin takakiinnikkeen. Perästään sivulle kääntyneen apuraketin nokka puhkaisi vetytankin ja koko avaruusalus räjähti 72 sekunnin lennon jälkeen.

Fyysikko Richard Feynmanin johtama tutkijalautakunta totesi myöhemmin, että räjähdyksen syynä oli kantoraketin tiivisteen pettäminen. Sauman pettämisestä kielivä savu sytytyshetkellä aiheutui siitä, että ensin sauman kitti ja sitten tiivistysrenkaat paloivat puhki. Kylmän sään ( +3 celsiusastetta, apuraketin pinnassa pisteittäin -13 astetta) vuoksi synteettisestä kumista (neopreeni) valmistetut renkaat eivät olleet riittävän kimmoisia pysyäkseen kunnolla urissaan, kun laukaisuhetken suuret voimat ravistivat sukkulakokonaisuutta.

Onnettomuudessa menehtyi yhteensä seitsemän astronauttia.

Kirjallisuutta:

Martin, M. & Schinziger, R.: Ethics in Engineering, McGraw-Hill, New York, 1989.

'Space Shuttle Challenger.' Teemanumero, Time, 10. helmikuuta 1986.