Estonia, 1994

Säännöllisellä tarkastuskierroksellaan ollut vahtimatruusi kuuli aamuyöllä hieman ennen kello yhtä laivan keulan alueelta metallisen pamauksen laivan kohdatessa suuren aallon. Keularampin merkkivalot näyttivät normaaleilta. Kello 01:05 useat matkustajat ja vapaavuorolla olevat miehistön jäsenet kuulivat keulasta epätavallisia ääniä. Vahtimatruusi lähetettiin uudelleen selvittämään äänien syytä, mutta hän ei enää päässyt autokannelle asti nopean kallistumisen vuoksi. Oli 28. päivä syyskuuta vuonna 1994.

Noin kello 01:15 Estonian keulavisiiri irtosi vetäen keularampin täysin auki. Autokannelle pääsi runsaasti vettä. Alus kallistui oikealle. Tilannetta yritettiin korjata kääntämällä aluksen kulkusuuntaa vasempaan ja hidastamalla nopeutta. Komentosillalla ei ilmeisesti tiedetty, että aluksen keula oli kokonaan auki. Miehistölle ei oltu kerrottu sisaralus Diana II:n visiiriongelmista.
Matkustajat ryntäsivät ylös portaita. Syntyi pakokauhutilanteita. Useat matkustajat jäivät loukkuun hytteihinsä eivätkä ennättäneet kannelle ennen kuin oli liian myöhäistä. Venekannelle päässeille matkustajille jaettiin pelastusliivejä. He hyppäsivät tai huuhtoutuivat mereen. Osa matkustajista onnistui kiipeämään aluksesta irronneille pelastuslautoille. Pelastusveneitä ei voitu laskea suuren kallistuman vuoksi.

Kallistuma oikealle lisääntyi entisestään ja vesi tunkeutui hyttikansille. Aluksen oikea kylki painui veden alle 01:30. Kallistuma kasvoi 90 asteeksi. Evakuointiin käytettävissä oleva lyhyt aika, 10-20 minuuttia, aluksen nopea kallistuminen, poikittaiset portaikot, irtoilevat esineet ja tungos vaikeuttivat matkustajien pääsyä kannelle. Kolmesataa ihmistä pääsi ylemmille kansille. Alus upposi perä edellä ja katosi alueella olevien laivojen tutkakuvista 01:50.

Tuuli oli lounaasta 18-20 m/s, merkitsevä aallonkorkeus noin neljä metriä. 160 ihmistä onnistui kiipeämään pelastuslautoille. Muutamat kiipesivät kaatuneiden pelastusveneiden päälle. 137 onnistuttiin pelastamaan. Kaikkiaan laivalla oli 989 ihmistä, joten kuolonuhrien määrä oli 852. Hylky löytyi myöhemmin 80 metrin syvyydestä 120 astetta oikealle kallistuneena. Visiiri puuttui ja ramppi oli osittain auki.

Viron, Ruotsin ja Suomen hallitusten asettaman tutkintakomission loppuraportin mukaan Estonian kaatumisen syynä olivat autokannelle päässyt suuri määrä vettä, vakavuuden menetys sekä näitä seurannut vuoto yläkansien kautta sisätiloihin. Käännös vasempaan altisti aalloille aluksi avoimen keulan ja myöhemmin kallistuneen kyljen nopeuttaen siten ikkunoiden ja ovien särkymistä. Aluksen keulan suunnittelulla siten, että ramppi oli suorassa yhteydessä visiiriin rampin suojakotelon kautta, oli ratkaiseva merkitys onnettomuuden kehittymiseen.

Estonian rakentamisen aikaan 1979-1980 ei kansainvälisissä säännöksissä ollut keulavisiirin rakenteeseen liittyviä yksityiskohtaisia vaatimuksia. Estonian visiirin lukituslaitteille ei oltu tehty kansallisia tai kansainvälisiä hyväksymistarkastuksia. Visiirin yksityiskohtien suunnittelussa ei oltu jätetty turvamarginaalia aallokon asettaman rasituksen ohjearvojen ylityksille. Onnettomuusyönä aallokko oli kenties suurin Estonian kohtaamista.

Perustuu Viron, Ruotsin ja Suomen hallitusten asettaman tutkintakomission loppuraporttiin (Edita 2000). Lisätietoja osoitteesta http://www.onnettomuustutkinta.fi/.