Monialainen tuotekehityskurssi tarjoaa kekseliäitä ratkaisuja

|
Uutinen
Kuuntele

Aalto-yliopiston kurssin lopputöinä nähtiin tänä vuonna muun muassa vedenalainen tutkimusalus, pizzaa tekevä robottikokki ja puettavaa teknologiaa traktorikuskeille. 

Kevään myötä opiskelijoiden kalenterit täyttyvät kurssien viimeisistä deadlineista ja lopputöiden palautuksista. 

Yksi näistä päättyvistä projekteista on Aalto-yliopiston Product Development Project -kurssi, jossa eri alojen opiskelijat Aalto-yliopistosta ja sen ulkomaisista kumppanuusyliopistoista ovat etsineet ennakkoluulottomasti uusia ratkaisuja heille esitettyihin ongelmiin. Kurssi on avoin kaikkien tieteenalojen opiskelijoille, ja projektitiimeissä yhdistyvätkin sujuvasti esimerkiksi tekniikan, kauppatieteiden, muotoilun ja designin tulevat osaajat. 

Tämän lukuvuoden kurssi käynnistyi viime syyskuussa, ja siitä lähtien yhteensä 12 tiimiä on suunnitellut ja valmistellut keksintöjään. 

Kurssi huipentuu jokakeväiseen Product Design Galaan, jossa tiimit pääsevät esittelemään kättensä jälkiä. Gala järjestettiin tänä vuonna 18.5. Aalto Design Factorylla, joka on yksi kurssin järjestämisessä tiiviisti mukana ollut taho. Design Factoryn tiloissa tiimit ovat päässeet hiomaan keksintöjään niin ajatuksen tasolla kuin kone- ja sähköpajoissa prototyyppejä rakentaessa sekä tuotteita testatessa. 

Ongelmalähtöistä tuotekehitystä

PdP-kurssin perustana on ongelmalähtöinen oppiminen (problem-based learning). 

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kurssin alussa osallistujille esitellään eri sponsoriyritysten tai muiden tahojen kohtaamia ongelmia ja kehitysideoita, joita opiskelijat lähtevät ratkomaan projektitiimeissä.

PdP:n verkkosivuilla yrityksiä kannustetaan tuomaan ilmi juuri niitä ongelmia, jotka ovat omassa tekemisessä tuntuneet liian etäisiltä, riskialttiilta tai futuristisilta – opiskelijoita ei siis päästetä helpolla. 

Tiimit pääsevät suunnittelemaan tuotteensa aivan alusta lähtien ja käyvät kurssin aikana kaikki tuotekehityksen vaiheet ideoinnista tiedonhakuun ja valmistuksesta prototyyppien testaamiseen. 

Ensimmäinen prototyyppi ei aina ole se paras. Täysin robotin toimesta asennettavaa hissiä suunnitellut tiimi FutuLift testasi useampaa mallia, ennen kuin keksi tehdä hissin korista taitettavan, origami-tyyliin.

– Mietimme aluksi 3D-tulostusta, mutta se olisi ollut liian hankalaa. Sitten pohdimme pehmeän vaunun rakentamista, jota voitaisiin kovettaa spraylla, mutta sen alta robotti ei olisi päässyt enää pois. Lopulta keksimme idean taitettavasta vaunusta, jonka robotti voi ohittaa kuilussa.

Testaus tarjosi haasteita muillekin tiimeille; Find-X:n vedenalaista tutkimusalusta testattiin ensimmäisen kerran talvipakkasilla – perisuomalaiseen tyyliin avannossa. 

– Pakkasimme prototyypin mukaan, kävelimme jäälle ja teimme avannon, josta laskimme aluksen veteen, kertoo tiimin projektinjohtaja. 

– Lopullista prototyyppiä testattiin onneksi lämpimämmissä olosuhteissa. 

Kansainvälistä etätyötä

Kurssille osallistutaan tyypillisesti muutamien vuosien opintojen jälkeen. Vaikka erilaiset ryhmätyöt ovat varmasti tulleet tutuksi opintojen aikana, tämän kurssin luonteeseen kuuluva monialaisuus ja kansainvälisyys tuovat omat mausteensa tiimien työskentelyyn. Kurssille osallistuvat Aalto-yliopiston omien oppilaiden lisäksi myös ympäri maailmaa sijaitsevien kumppaniyliopistojen oppilaat.

Etäisyyden takia tiimit työskentelivät pitkälti etänä. Monet kertoivat jakaneensa projektin osiin, jota samassa maassa olevat tiimiläiset työstivät eteenpäin. Tyypillisesti työnjako noudatti opiskelualoja.

– Meidän tiimissämme oli 9 ihmistä, joista kolme on toimintaterapian opiskelijoita Australiasta, ja loput insinöörejä Saksasta, Espanjasta ja Suomesta. Insinöörit hoitivat teknisen puolen, ja me keskityimme siihen, miltä tuote tuntuu ja millaista sitä on käyttää, kertoi ProForce-tiimin toimintaterapian osaaja. 

ProForcen lähtöongelma liittyi generaattoreiden tarkistukseen. Tarkistusta varten tuhansia euroja maksavaan generaattoriin täytyy asettaa äärimmäisen varovasti pieniä sensoreita. Generaattoreiden korkeuden takia tämä on ollut erittäin hankalaa. ProForce ratkaisi ongelman kehittämällä teleskooppivarren, jonka avulla sensorit on helppo asettaa turvallisesti joka puolelle generaattoria.  

Näkemyseroista yhteisymmärrykseen

Monialaisissa tiimeissä esille nousi eri alojen opiskelijoiden näkemysten yhteensovittaminen. Tämä näkyi esimerkiksi Sauron’s Eye -tiimin työskentelyssä. 

– Tiimimme muotoilijat tekivät hienon alustan lennokillemme, mutta sellaista olisi ollut tässä tilanteessa todella vaikea toteuttaa. Meidän oli pakko rakentaa vähän yksinkertaisempi malli, kertoo yksi tiimin insinööreistä. 

Sauron’s Eyen ideana on tuoda rakennustyömaille lennokkeja, joiden lähettämästä kuvasta heidän kehittämänsä sovellus tunnistaa erilaisia objekteja. Sovelluksen kautta on mahdollista valvoa työmaiden materiaaleja ja ihmisiä, sekä esimerkiksi ohjelmoida nosturi siirtämään laatikoita paikasta toiseen. Sovellusta oli opetettu 500 kuvan ja neuroverkkojen avulla tunnistamaan erilaisia objekteja, kuten työntekijöitä, autoja ja henkilöitä. Työntekijät ja henkilöt sovellus erotti keltaisen liivin perusteella. 

Myös maanviljelijöiden turvallisuuden parissa työskennellyt Kovr-tiimi tunnusti näkemyseroja olleen.

– Kyllähän muotoilijat ja koodaajat puhuvat välillä hieman eri kieltä. Lopputuloksessa kuitenkin yhdistyy molempien alojen ammattitaito parhaalla mahdollisella tavalla. 

Kovr-tiimin kehittämä puettava turvasensori havaitsee esimerkiksi nopeat kiihdytykset, jotka saattavat tarkoittaa maanviljelijän pudonneen tai kaatuneen. Tämän jälkeen se lähettää puhelimeen tai älykelloon kyselyn, onko kaikki kunnossa. Jos kyselyyn ei vastata minuutin sisään, sovellus hälyttää lisäapua paikalle. 

Pizzaa tekevän robotin rakentanut Trident-tiimi piti monialaisuutta hyödyllisenä.

– Tiimissämme on todella päteviä teknisen puolen osaajia, mutta yhtälailla markkinoinnin opiskelijoiden panos on tärkeä, että ihmiset saavat tietää robottikokistamme. 

Kokemusta rikkaampana kohti tulevaa

Kaiken kaikkiaan osallistujat pitivät kokemusta erittäin opettavaisena. Moni pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan tuotekehitystä käytännössä. ProForcen tiimiläinen piti yritysten mukanaoloa mahtavana.

– Oikean ongelman ratkaiseminen toi fokusta tekemiseen. Yhteistyö yrityksen kanssa sujui hyvin, he olivat tiiviisti mukana tekemisessämme. Kysyimme esimerkiksi, haluaisivatko he pitää teleskooppivartta mieluummin oikealla vai vasemmalla puolella. 

– Nyt tuntuu, kuin yhteistyöhenkilömme olisi henkilökohtainen kaverini. 

Kurssin päättyminen ei kuitenkaan tarkoita, että projektit jäisivät tähän. Sponsoriyritykset saavat nyt nämä keksinnöt käyttöönsä, ja osalla tiimeistä oli myös suunnitelmia jatkon suhteen. 

Find-X -tiimillä on jo ajatuksia tulevasta. 

– Tämähän on vasta alkua, nyt tiedetään mihin suuntaan lähdetään jatkokehityksessä! 

Product Development Project -kurssi on järjestetty jo vuodesta 1997. Kurssille on osallistunut yhteensä 2490 opiskelijaa 254 erilaisella projektityöllä. Sponsoreina on ollut 113 koti- ja ulkomaista yritystä ja organisaatiota. Lisätietoa tämän vuoden töistä ja kurssista yleensä pdp.fi.

Avainsanat: