Hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta se kannattaa tehdä

Uusia näkökulmia ja taitoja, verkostoja ja vaihtelua opiskelurutiiniin. Näitä asioita pitää hakea luentosalien ulkopuolelta. Hallopedina olen päässyt tutustumaan mahtaviin tyyppeihin ja tutustunut TEKin toimintaan esiripun takaa.


Elettiin pimeintä syysaikaa vuonna 2015, kun sain eräänä iltana tuttavaltani viestin ”Kiinnostaako valtion valiokunnan hommat? Päätä nopeasti!” Menin hieman hämilleni, sillä olin hakenut aiemmin TEKin hallopedin paikkaa aivan toisiin valiokuntiin, aika viime tingassa ja mielestäni vieläpä melko nopeasti sutaistulla hakemuksella. 

Googletin nopeasti mitäs ihmettä VV edes tekee, mutta kiireisestä aikataulusta johtuen en päässyt harkinnassani pitkälle ja viestitin takaisin ”Sokkopäätökset osoittaa monesti hyviksi, olen kiinnostunut paikasta!” Viestin jälkeen tajusin hypänneeni juuri kohti tuntematonta: lupauduin pestiin josta minulla ei ollut minkäänlaista kokemusta ja vieläpä alalle josta tiesin todella vähän, jos ollenkaan. Lukuun ottamatta oman kiltani erilaisia pieniä toimijatehtäviä olin täysin kokematon niin kokoustamisesta, raporttien kirjoittamisesta kuin päätöksentekoprosessiin osallistumisestakin. 

"Halloped-hommat antavat paljon enemmän takaisin kuin vaativat. Varsinaista asiaosaamista ei vaadita etukäteen, riittää että on innostunut."

Niin vain silti päädyin hommiin valtion valiokuntaan ja heti vuoden vaihduttua suuntasinkin työmarkkinavaliokuntien yhteiselle Helsinki-Tukholma-Helsinki -koulutus- & kokousristeilylle. Tuo reissu oli muuten ensimmäinen itsenäinen matkani Helsinkiin ja voin kertoa että kyllä jännitti, muistakin syistä kuin talvimyrskystä johon laivamme joutui keskellä Itämerta.

Killan esikuvien propaganda oli totta

Syytä siihen, miksi lopulta päädyin ylipäätään hakemaan valiokuntiin en enää tarkasti muista. Ehkä se oli vain hetken mielijohde, kun rekrymaili tupsahti postilaatikkoon ja ajattelin ”no miksipä ei, noita hommia on kehuttu ja kyllähän tässä kaipaisi jotain uusia kokemuksia & haasteita kurssitöiden ohelle”. 

Oman kiltani vanhemmat tieteenharjoittajat olivat olleet aiemmin aktiivisia vastaavissa pesteissä ja heidän antamansa esikuvansa sekä positiivinen propaganda olivat myös ehdottomasti tärkeä syy miksi päädyin raapustamaan hakemuskirjeen erään illan aikana. Täytyy myöntää, että ensin hirvitti tosissaan mihin olen hakeutunut mutta takaraivossa sisäinen ääneni kuiski niitä samoja repliikkejä, joita olin kuullut aiemmin killan esikuvilta: ”ne ovat ihan mahtavia hommia, tapaat uusia tyyppejä eri puolilta Suomea ja pääset näkemään TEKin toimintaa ns. esiripun takaa”. 

Tässä vaiheessa onkin aiheellista kiittää teitä jo valmistuneita aktiiveja, joiden vaikutuksesta päädyin hakemaan näihin hommiin: ei tosiaankaan kaduta ja puhuitte aivan totta; hallopedina olen päässyt tutustumaan aivan mahtaviin tyyppeihin, tutustunut TEKin toimintaan muutenkin kuin sitsipöydästä taikka työsopimuskoulutuksesta käsin sekä oppinut paljon kaikenlaisia taitoja. 

 

Jos ei ymmärrä, kannattaa kysyä

Ehdottomasti tärkeintä, mitä olen oppinut ensin valtion valiokunnassa ja tänä vuonna teknologiavaliokunnassa, ovart sosiaaliset taidot. Vaikka suun avaamisen kynnys kokouksissa tuntui aluksi korkealta, se oli helppo ylittää sillä valiokunnat ottivat opiskelijaedustajan lämpimästi vastaan. Vaikka en kovin syvällistä argumenttia ehkä osannutkaan tuottaa niin sanomisiani kuunneltiin.

Välillä tuntui ja tuntuu edelleen että keskusteltavat aihepiirit huitelevat välillä jossain stratosfäärissä ja erilaisten lyhenteiden sekä alan slangisanojen perässä pysyminen on haastavaa. Mutta aina voi nostaa käpälää pystyyn ja kysyä että anteeksi nyt en ymmärtänyt, voitko selittää. 

Oman tietämättömyyden tunnistaminen ja myöntäminen on niin ikään tärkeä taito. Muita insinöörin työuralle hyödyllisiä taitoja, joita hallopedius on opettanut minulle, ovat toki kokoustaidot, small talk sekä erilaisten raporttien työstäminen - joista kokousraporttien kirjoittaminen muille hallopedeille on mielestäni ollut yksi antoisin tehtävä: reflektoi ja kirjoita omin sanoin se äskeinen jargon muille ymmärrettävän muotoon - noin muutamia mainitakseni. 

Verkostoja ja vaihtelua opiskelurutiiniin

Hallopedina olen myös päässyt osallistumaan moniin tilaisuuksiin (koulutukset, seminaarit & muut tapahtumat) joihin en olisi muuten ikinä päätynyt ja tutustunut siellä saman henkisiin teekkareihin ympäri Suomen. Kukapa tietää jos joku heistä olisi tuleva kollegani tai esimieheni!

Kaiken kaikkiaan voisin todeta että halloped-hommat antavat paljon enemmän takaisin kuin vaativat. Varsinaista asiaosaamista ei vaadita etukäteen, riittää että on innostunut ja haluaa osallistua toimintaan.

Kokouksiin matkustaminen, asioiden pohdiskelu ja muiden hallopedien kanssa hengaaminen tarjoaa juuri sitä kaivattua vaihtelua ja taukoa muuten arkiseen opiskelurutiiniin, antaa paljon uusia näkökulmia sekä sitä aina niin hehkutettua sosiaalista verkostoa. Näitä asioita ei mielestäni opi luentosaleista, ne pitää hankkia muualta, ja TEKin hallopedina toimiminen tarjoaa yhden erittäin mielenkiintoisen tavan kasvaa kohti omia uratavoitteitaan.

 

09.10.2017
Aihealue: Osaaminen
Avainsanat: päätöksenteko