Suomi ei saa jäädä ulkokehälle

Tulevaisuuden EU:ta kehitetään nyt. Suomen on mentävä mukaan ytimiin ja kehittämään tätä historiallista yhteisöä.

EU:n komission 1.3. julkaisema Valkoinen Kirja Euroopan tulevaisuudesta tarjosi pettymyksiä, joillekin, jotka olivat odottaneet Brexitin jälkeen suuria visioita EU:n kehittämisestä. Todellisuudessa Jean-Claude Junckerin komissio tekee välttämättömyydestä hyveen. Se esittää viisi skenaariota asettamatta niitä selkeään paremmuusjärjestykseen:

  • Jatketaan entiseen tapaan.
  • Sisämarkkinat etusijalle.
  • Halukkaat tekevät enemmän yhdessä.
  • Tehdään vähemmän, mutta tehokkaammin,
  • Tehdään paljon enemmän asioita yhdessä.

Helppo on kuitenkin havaita, että kolmas skenaario ”Halukkaat tekevät enemmän yhdessä” on se, jonka puolelle vaaka kallistuu.

Miksi näin? Siksi, että se on poliittisesti mahdollinen ja todennäköinen etenemistie nykypäivän hajanaisessa EU:ssa, jossa häntä heiluttaa koiraa eli ratkaisut tehdään jäsenmaiden sisäpolitiikan ehdoilla, vaikka unionin kokonaisetu muuta edellyttäisi. Siksi Junckerin komissio heittää pallon neuvostolle eli jäsenmaiden hallituksille.

Neuvostohan on jarruttanut EU:ssa vuosikymmenten ajan lähes kaikkia hankkeita. Niinpä jopa varsinainen lainsäädäntöprosessi, jossa valta jakautuu neuvostolle ja parlamentille, on ollut äärimmäisen hidasta ja vaikeaa. Kuvaavaa nykyiselle nationalistis-populistiselle politiikalle on se, että tästä syytetään EU:ta, vaikka jarrua on useimmiten painanut oma kansallinen hallitus.

"Orbanit ja Kaczynskit eivät enää saa pitää muita panttivankeinaan."

Mitä tekee Suomi?

Nyt sitten katsotaan, mitkä hallitukset ovat halukkaita lisäämään yhteistyötä ja millä aloilla. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi EMUn (Europen Monetary Union) kehittäminen ja syventäminen, tiiviimpi puolustusyhteistyö, turvallisuus- ja oikeusasioita (ml. poliisi- ja tiedustelu) koskevan yhteistyön lisääminen ja integraatiotoimet verotus- ja sosiaaliasioissa.

Näihin yhteistyömuotoihin pääsevät mukaan kaikki halukkaat ja euroonkin, kun täyttää kriteerit. Ketään ei jätetä ulos, muttei toisaalta pakoteta mukaankaan. Nyt pitää tehdä se, mikä on mahdollista. Orbanit ja Kaczynskit eivät enää saa pitää muita panttivankeinaan.

Tässä tilanteessa Suomen on tarkkaan katsottava, missä joukoissa seistä. Korukuviokiemuroita ja kaavioita voi toki piirrellä, mutta ulkokehälle ei parane jäädä yhdessä änkyrävaltioiden kanssa. On mentävä mukaan ytimiin ja kehittämään tätä historiallista yhteisöä. On palattava Lipposen linjoille.

 

21.04.2017
Aihealue: Työelämä
Avainsanat: edunvalvonta