Suomessa otettiin käyttöön maailman suurin höyryä tuottava lämpöpumppu. Tehoa on 13 megawattia. Sen ja 50 MW:n sähkökattilan avulla suomalainen paperitehdas on maailman ensimmäinen, joka irtautui höyryntuotannossa fossiilisista polttoaineista ja siirtyi sähköön.
Tekniikka&Talous julkaisee kesän ajanvietteeksi uudelleen kiinnostavimpia juttuja. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin toukokuussa 2026.
Suomessa tehdään metsäteollisuuden historiaa, eikä asialla ole mikään kolmesta kotimaisesta metsäjätistä.
”Tämä on maailman ensimmäinen paperitehdas, joka siirtyy höyryntuotannossa pois fossiilisesta energiasta”, sanoo Tervakosken toimitusjohtaja Christopher Diesen.
Tehtaalla otettiin käyttöön uusi 13 megawatin lämpöpumppu, joka on maailman suurin höyryä tuottava lämpöpumppu. Se tuottaa höyryä suoraan teolliseen prosessiin 2,5 barin paineella.
Höyryä kuljettavat putket kiiltävät vielä uutuuttaan tehtaan seinustalla. Diesen hymyilee silmin nähden ylpeänä, kun lähdemme kierrokselle tutustumaan tekniikkaan.
Sähköllä käyvä lämpöpumppu hyödyntää myös hukkalämpöä, jota otetaan talteen tehtaan prosesseista, kuten paperikoneilta ja jätevesilaitokselta.
Lisäksi sähköistymisessä ja nollapäästöihin pääsemisessä auttaa 50 megawatin sähkökattila, jota tehdas on käyttänyt syksystä 2023 alkaen.
Yhtiö on investoinut muutamassa vuodessa 50 miljoonaa euroa vihreään siirtymään.
”Se on paljon suhteutettuna 200 miljoonan euron liikevaihtoon”, Diesen sanoo.
Noin 50 miljoonaa oli iso investointisumma. Mutta se täytyy Diesenin mukaan suhteuttaa energian hintaan ja energiansäästöön. Ilman lämpöpumppua tehtaan pyörittäminen tulisi kalliimmaksi kuin sen kanssa.
”Sehän on meille etu, että sähkön hinta on nyt halpaa sen takia, että sähköntuotantoa on enemmän kuin kulutusta”, Diesen sanoo.
Sähkön hinnannousulta yhtiö pystyy suojautumaan pitkillä sopimuksilla ja PPA-mallilla, jossa sähkön ostaja ja myyjä sitoutuvat tiettyyn hintaan ja tiettyyn sähkönkulutusmäärään vuosittain, vuosiksi eteenpäin.
Tervakosken uuden voimalaitoksen tarvitsema sähkö on CO₂-vapaata, mutta ei täysin vihreää, koska se voi sisältää esimerkiksi ydinvoimalla tuotettua sähköä.
Lämpöpumppulaitoksen rakennustyöt alkoivat vuonna 2024. Laitos saatiin käyttöön syksyllä 2025.
Tehdastontille on rakennettu myös maapeitteinen säiliö, joka ulkopuolisen silmiin näyttää kiviseltä kumpareelta.
Säiliössä on lämpöpumpun kylmäainetta, isobutaania. Se on erittäin herkästi syttyvä kaasu, joka voi ilman kanssa muodostaa räjähtäviä seoksia. Ainetta käytetään myös kodin kylmälaitteissa.
”Kylmäaine otetaan huoltojen ajaksi talteen ja käytetään uudelleen”, kertoo yhtiön energiapäällikkö Petri Malkamäki.
Vuonna 2017 tehtaalla käynnistyi lämpöpumppujärjestelmä, joka ottaa savukaasuista lämpöä talteen ilman savukaasupesuria. Sen ruosteenvärinen piippu kohoaa taivasta kohden parisataavuotiaan tiilisen tehtaanpiipun vieressä.
”Tehtaan päästöt ovat alkaneet laskea jo ensimmäisten lämpöpumppujen myötä”, Diesen sanoo.
Lämpöpumppulaitos tuottaa matalapaineista höyryä, jonka paine nostetaan höyrykompressorilla.
Yhtiön ja koko Delfort-konsernin tavoitteena on saada ilmastopäästöt nettonollaan vuoteen 2050 mennessä.
”Nyt käyttöön otettu sähköinen höyryntuotantolaitos on suurin yksittäinen toimi, joka vaikuttaa konsernin päästöjen laskuun. Aiomme viedä tätä oppia muuallekin”, sanoo yhtiön toinen toimitusjohtaja, energia-asioista vastaava Janne Hamari.
Itävaltalaisen konsernin kaikissa yhtiöissä on käytössä kahden toimitusjohtajan malli.
Malkamäki avaa oven ja päästää vieraat katsomaan tehtaan ylpeydenaihetta.
”Kompressorit ovat uuden lämpöpumpun sydän”, hän esittelee.
Lämpö tulvahtaa kasvoille, kun siirrymme kevään hyisestä ulkoilmasta konehuoneen puolelle.
Ensimmäisenä vastaan tulee varsinainen lämpöpumppulaitos ja sen kompressori. Lämpöpumppulaitos tuottaa matalapaineista höyryä, jonka paine nostetaan höyrykompressorilla tehtaan vaatimaan 2,5 barin tasoon. Lämpöpumppu on italialaisen Turbodenin valmistama.
Pääsemme näkemään myös vuonna 2023 käyttöön otetun 50 megawatin sähkökattilan, joka tuottaa teollisuushöyryä 2,5 barin paineella. Viitisen metriä korkea sähkökattila vetää noin 25 kuutiometriä vettä.
Höyryä kuluu tehtaalla vuodessa noin 300 gigawattitunnin edestä.
Sähköllä käyvän lämpöpumpun ja kattilan hankinta lähti siitä, kun Malkamäki sai tehtäväkseen ratkaista, miten tehtaalla tarvittava höyry tuotetaan seuraavan 50 vuoden ajan.
”Selvitimme laajasti erilaisia vaihtoehtoja, joilla fossiilinen maakaasu voitaisiin korvata. Lopputulos oli, että Suomen sähkömarkkinatilanne mahdollistaa höyryn valmistuksen sähköistämisen ja on suotuisa teollisen kokoluokan lämpöpumpulle”, Hamari sanoo.
Tällä vaihtoehdolla oli Diesenin mukaan myös oivallinen lisäarvo, koska ilmastopäästöt pienenevät rutkasti.
Vesivoimalla on pyöritetty sahoja ja tehtaita metsäteollisuudessa jo parisensataa vuotta sitten. Tervakoskikin perustettiin aikoinaan kosken partaalle. Siksi toimitusjohtajat eivät uskalla julistaa johtavansa maailman ensimmäistä metsäalan tehdasta, joka sähköistyy sataprosenttisesti.
”Mutta erikoispaperitehdasta ainakin”, Hamari uskoo.
Yksi vaihtoehto fossiilisen energian korvaajaksi oli biomassa, eli puun ja sen sivutuotteiden polttaminen.
”Näimme biomassan riskinä, koska niin moni on siirtymässä siihen fossiilisista”, Hamari sanoo.
Kova kysyntä nostaa hintaa ja voi vaikeuttaa saatavuutta.
”Päätimme hypätä kokonaan sen vaiheen yli.”
Suomessa monet sellu-, kartonki- ja paperitehtaat ovat pitkälti energiaomavaraisia, sillä ne aloittavat tuotantoprosessin kaatamalla metsää ja rahtaamalla tukkeja tehtaalleen. Puusta noin 30 prosenttia on ligniiniä, joka päätyy poltettavaksi lämpökattilaan. Energiaa tuotetaan myös polttamalla sahateollisuuden sivutuotteita, kuten kuorta ja sahanpurua.
”Kun on tehdasintegraatti, jossa joka tapauksessa syntyy kemikaalia tai puunjätettä, jota voi polttaa, niin energian tuottaminen biomassalla on luonnollista”, Hamari sanoo.
”Mutta me olemme täysin erillään sellutehtaista. Käytämme markkinasellua. Joudumme sitten energiankin tuottamaan täysin itse, koska sivuvirroista ei synny mitään poltettavaa materiaalia. Tällä oli merkittävä rooli päätöksessämme.”
Biomassan polttamista ei ole ainakaan Suomessa nähty yhtä paheksuttavana kuin fossiilisten polttoaineiden polttamista. Siksi metsäteollisuuden sähköistymisellä ei ole ollut kiire.
Muualla Euroopassa tehtaat ovat vahvasti riippuvaisia etenkin maakaasusta ja jopa kivihiilestä, Diesen muistuttaa. Siksi siellä teollisuuden sähköistyminen kiinnostaa enemmän kuin Suomessa. Muualla ongelmana on kuitenkin sähkön epävarma saatavuus ja Suomea kalliimpi hinta.
Tervakosken yksikkö onkin hyvä esimerkki Delfortille, jonka paperintuotantoyksiköistä pääosa sijaitsee Keski-Euroopassa ja yksi Aasiassa.
Tuotto tulee korkeasta jalostusasteesta ja laadusta, ei tonnimääristä.
Nyt kun tehtaan prosessit pyörivät pääosin sähköllä, sitä kuluu huomattavasti aiempaa enemmän. Siksi sähköistysinvestointi piti aloittaa sähkönsiirtoverkon uusimisesta.
”Tehtaan sähköistämistä varten jouduimme rakentamaan uuden, kapasiteetiltaan suuremman sähkölinjan”, Hamari kertoo.
On harvinaista, että tehdas omistaa oman suurjänniteliittymän sähkölinjoineen. Yleensä tehtaan ja sähkölinjan välissä on sähkönjakeluyrityksen infraa.
Tervakosken tontille sellainen kulkee. Uusi 110 voltin sähkölinja kytkee tehtaan Fingridin kantaverkkoon, joka sijaitsee seitsemän kilometrin päässä tehtaasta.
Sähkön liittymää yhtiö kyseli kantaverkkoyhtiö Fingridiltä jo vuonna 2020. Vuonna 2021 tehtiin liittymäselvitys.
Paljonko neljällä koneella paperia tuottava tehdas syö sähköä vuosittain? Tarkkaa lukua yhtiö ei paljasta.
”Hyötysuhde on yli 100 prosenttia, kun lämpöpumppu on käytössä. Eli laitoksen tuottama höyryenergiamäärä on suurempi kuin sen kuluttaman sähköenergian määrä”, Malkamäki kertoo.
Yli 200-vuotias Tervakosken paperitehdas perustettiin kosken rannalle vuonna 1818. Se on Fiskarsin jälkeen Suomen toiseksi vanhin, omalla alkuperäisellä nimellään yhä toimiva yritys.
Tervakoski Oy on taannoin ollut jopa valtio-omisteinen. Omistajana oli Suomen Pankki, mikä on loogista, sillä tehtaalla valmistettiin setelipaperia vuodesta 1887 lähtien. 1920-luvun alussa pitkään omistajana ollut Suomen Pankki osti kaikki yksityisomistajien osakkeet itselleen.
Muistona markka-ajan setelipaperin valmistuksesta pihapiirissä seisoo Lumppulinnaksi kutsuttu rakennus, jossa valmistettiin lumppukuitua setelipapereita varten.
Vuonna 1986 omistajaksi tuli Stora Enso, ja vuonna 1999 omistus siirtyi itävaltalaiselle Delfortgroup AG:lle. Tervakoski oli silloin konsernin suurin tuotantoyksikkö.
Suomen metsäteollisuuden laitoksiin verrattuna tämä tehdas on piskuinen. Tervakosken neljä paperikonetta tuottavat vuosittain noin 100 000 tonnia paperia.
Liikevaihdolla mitattuna Tervakoski on Suomen 12. suurin metsäyhtiö.
Erikoispaperissa menestystä ei mitata tuotantomäärissä, Diesen huomauttaa. Tuotto tulee korkeasta jalostusasteesta ja laadusta.
Huomaamme tehdaskierroksella, että paperirullien koko vaihtelee. Pienimmät voi ottaa jopa syliin.
”Teemme esimerkiksi paperipohjaista sähköeristemateriaalia, jossa yhden rullan koko on maalarinteippirullaa vastaava. Rullan täytyy mahtua asentajan taskuun”, Diesen kertoo.
Edelläkävijöitä Tervakoskella on oltu aikaisemminkin. Jo vuonna 1990 Tervakoskella otettiin Suomen ensimmäisten laitosten joukossa käyttöön PCC-tekniikka (post-combustion capture), jossa hiilidioksidi otetaan talteen savukaasuista.
Tekniikan lisäksi PCC-lyhennettä käytetään eräästä kemikaalista (crecipitated calcium carbonate), saostetusta kalsiumkarbonaatista. Sitä käytetään paperinvalmistuksen täyteaineena. Kemikaalin valmistuksessa käytetään hiilidioksidia, joten talteenotetulle hiilidioksidille on käyttökohteita omasta takaa.
Metsäteollisuudessa olisi hyvät mahdollisuudet ottaa talteen biogeenistä hiilidioksidia laajemminkin, sillä hiilidioksidilla voi korvata esimerkiksi rikkihapon käyttöä myös sellutehtaissa. Tutkimuksia ja pilottihankkeita on toteutettu, mutta laajamittainen toiminta odottaa vielä konkretisoitumistaan.
Delfortin asiakkaat ovat muun muassa elintarvikepakkausten, energian siirron ja varastoinnin, graafisen toimialan, lääketeollisuuden ja kulutustarvikkeiden sektoreilta.
”Tärkeimpinä tuotteina voisin mainita elintarvikepakkausmateriaalit, perinteisen ohkopainopaperin ja sähköeristepaperit”, Diesen luettelee.
Paperitehtaan päästöttömyyden ansiosta asiakkaatkin hyötyvät ja parantavat omaa ympäristöjalanjälkeään.
Miten paljon metsäteollisuuden asiakkailta tulee painetta korvata fossiiliset polttoaineet tuotannossa?
”Kyllä isot brand ownerit voivat vaatia muutosta. He ovat voineet luvata, että vähentävät päästöjään esimerkiksi vuoteen 2030 mennessä ja haluavat, että koko toimitusketju siirtyy samaan suuntaan”, Diesen sanoo.
Fossiilisista polttoaineista eroon pyristellyt tehdas on silloin kilpailuetu, josta on olennaisesti hyötyä.
”Se on lisäarvo, jolle ei voi laittaa hintaa. Mutta ympäristötavoitteet eivät olleet syy hankkia lämpöpumppua. Ne olivat hyvä lisämauste”, Diesen sanoo.
Silti hän laittaa käden sydämelleen ja katsoo silmiin.
”Se oli hyvän omantunnon juttu myös. Konsernin omistajat ovat kiinnostuneita ympäristöystävällisyydestä, se oli heille tärkeää.”
EU-tuet sulivat odotteluun
Vihreän siirtymän EU-tuen odottelu tuli kalliiksi Tervakosken paperitehtaalle.
Yhtiö sai noin 2,5 miljoonan euroa Euroopan unionin Next Gen -investointitukea sähkökattilan ja lämpöpumpun hankkimiseen.
Jälkeenpäin katsottuna tukea ei olisi kannattanut hakea ollenkaan, sanoo toimitusjohtaja Christopher Diesen. Tukipäätöstä odotellessa sähkökattiloiden hinnat kohosivat niin paljon, että tukieurot sulivat kasvaneisiin hankintakustannuksiin.
”Ei pidä olla epäkiitollinen, mutta nyt jälkikäteen voimme todeta, että olisi tullut halvemmaksi investoida ilman tukea.”
Sähkökattilaa odotellessa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Eurooppaa uhkasi kaasukriisi. Pakotteiden myötä kaasuntuonti kutistui ja energian hinnat nousivat.
”Tukipäätöksen pitkittymisen takia jouduimme odotellessa investoimaan kevytpolttoöljyä polttavaan laitokseen”, sanoo yhtiön toinen toimitusjohtaja, energia-asioista vastaava Janne Hamari.
Tukien myöntämisjärjestelmään on hänen mielestään tultava muutos.
”Prosessi ei voi kestää noin kauaa”, hän jyrähtää.
Sähkökattilan hankinta ei ole ainut prosessi, jossa viranomaisten toiminta on saanut yhtiön epätoivon partaalle.
Tervakoskella on savukaasujen lämpöpumppujärjestelmä, joka tuottaa kuumaa vettä.
”Verottaja tulkitsi, että kun energia otettiin talteen maakaasun savukaasusta, se lämpöpumpulla tuotettu kuuma vesi oli maakaasulla tuotettua. Kuumasta vedestä maksettiin maakaasuveroa”, Diesen pyörittelee päätään.
Tervakosken energiapäällikkö Petri Malkamäki vertaa verotuspäätöstä tilanteeseen, jossa kotitalouksia verotettaisiin ilmalämpöpumpun tuottamasta kuumasta ilmasta.
Yhtiö oli ministeriöön yhteydessä, jotta verotukseen saataisiin enemmän järkeä.
”Suomi ei ollut valmis lämpöpumpputeknologialle tai osannut käsitellä sitä verotuksellisesti oikein”, Malkamäki sanoo.
- Lue lisää Tekniikka&Taloudesta:
Päivitetty 8.6.2026 klo 13.27: Tarkennettu faktalaatikkoa PCB-yhdisteiden sääntelystä.
